Kirjoneuletta puikoilla

Lainasin kirjastosta Suuren sukkakirjan (Kathleen Taylor), jota olen selaillut monta iltaa. Tällaista kirjaa lukiessani tunnen SUURTA turhautumista, kun haluaisin tehdä vähän kaikkea, mutta kaikkeen ei vaan aika riitä.

Innostuin aloittamaan kirjoneulesukat kirjan ohjeella. Pilkulleen en ole ohjetta seurannut, vaan mukaillut omien tarpeiden mukaan. Saa nähdä milloin nämä pikkuapulaisten kanssa valmistuu...

Pikkuisten apulaisten lisäksi meille on muuttanut 8 viikkoinen nelijalkainen apuri, joka himoitsee lankojani, jos tilaisuus sen sallii... Toivon kovasti, että perheemme jo aikuinen koira opettaa pennun kanssani tavoille.

Lankani saakoon jälleen rauhan, ennemmin tai myöhemmin!

Makkarasukat

Neuloin 7 veljeksestä tämmöiset makkarasukat ilman sen kummempaa ohjetta. Mustaa ja harmaata, niin tylsiä värejä, mutta silti ne tuntuvat olevan aina muodissa...

Pupulapaset

Pitkän tauon jälkeen päivitys. Käsistäni ovat matkaa jatkaneet tauon aikana kymmenet sukat ja kahdet lapaset. Niistä vaan en ole saanut aikaiseksi ottaa kuvaa...

Tänä aamuna tällaiset pupulapaset muuttivat uuteen kotiin. Mallia hahmottelin ruutupaperille, lankana Novitan ruskea Impivaara-lanka, muut värit 7 veljestä. Korvissa vähän täytteenä vanua, silminä napit.

Enemmän ja vähemmän hullun näköiset, mutta ihan hauskat!

Neitokaisen pipo ja "pienimuotoinen" helmityö

Vihdoin ja viimein saan lisättyä tyttäreni uuden pipon tänne. Pipoa on pidetty päässä jo useampi päivä. Omat "kiireet" (lue: päivisin 2-vuotiaan uhmailut/tuhmailut ja iltaisin mukavan pehmeä sohva yhdistettynä telkkariin) ovat lykänneet postausta.

Lankana on pinkki isoveli ja ohje löytyy Novitan sivuilta. Helmet on pihistetty 2-vuotiaan uhmailijan helmipurkista illan myöhäisinä tunteina lupaa kysymättä. Helmivarkauksien taakka sen kun kasvaa! :)

Seuraavana käsityönä on puunappula/helmipenkinpäällisen korjaus. Näitä oli autoissa joskus 80- ja 90-luvuilla. Nykyään tällaiset penkinpäälliset tuntuvat kadonneen kuin tuhka tuuleen, mutta meille on hamstrattu kaksi rikkinäistä yksilöä. Ne vaan pitäisi näppärästi korjata vintillä vietettyjen vuosien jälkeen. Molemmista on katkeillut siima parista kohtaa, kuvissa esiintyy korjauksen alla oleva yksilö.

Ensin ajattelin korjata pelkästään reiän umpeen, mutta vanha siima saattaa pettää mistä kohdasta vaan, joten olen päättänyt pujotella uuden siiman joka ikisen nappulan läpi. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kaikki siimat voisi katkoa ja ottaa hyvät puuhelmet uusiokäyttöön. Näin perheessämme tehtiin, kun olin pieni ja kerrankin oli helmiä, joista askarrella.

Nykyään voisin kartuttaa noilla helmillä sekä äidin että tyttären helmipurkkeja, ettei minun tarvitsisi aina käydä esikoisen helmipurkilla salaa. Autoharrastajat (mukaanlukien mieheni) eivät hattua nostaisi, kun minä päättäisin tehdä kauniita puuhelmikoruja penkinpäällisen korjaamisen sijaan.

Pienen koululaisneidin säärystimet

Neuloin veljentytölle säärystimet talven varalle ja ehkä vähän neiteilytarkoituksiinkin. Toiveväri oli luonnollisesti pinkki ja langaksi päätyi 7 veljestä. Tämmöisiä makkaravarsia on ohjeissa vaikka millä mitalla ja tässä omani.

Loin 4 kokoisille puikoille 48 silmukkaa ja neuloin 15 kerrosta 2 oikein 2 nurin joustinneuletta, jonka jälkeen aina viisi kerrosta oikein ja seuraavat 5 kerrosta nurin. Alareunan joustinneuleeseen kavensin silmukkamääräksi 40 silmukkaa ja neuloin jälleen 15 kerrosta joustinneuletta.

Saatuani säärystimet valmiiksi rupesin miettimään, kuinka pikkuneiti osaa pukea säärystimet oikein päin niin, että leveämpi joustinneule osuisi kutakuinkin yläreunaan. Pohdin kaikenlaisia satiininauharusetteja, nappeja, virkattuja kukkia ja ties mitä versioita, kunnes mieleeni juolahtivat helmet. Näppärä äiti siis vieraili 2-vuotiaan helmipurkilla... "Äiti vaan vähän lainaa, laitetaan nämä serkkiksen säärystimiin..." Tunsin kuulevani uhmaikäisen ajatukset: "Äiti, minäkin HALUAN helmet!!! Ota äiti omat!"

Tämmöiset pinkit prinsessaunelmat näistä tulivat. Mikä tärkeintä säärystimien saaja oli tyytyväinen. Seuraavaksi puikoissa kilisee omalle tytölle palmikkopipo. 2-vuotiaan väritoive oli harvinaisen selvä: PINKKIÄ! Aah, ihana pinkkikausi ja tätä tulee luultavasti jatkumaan ja pitkään. Jospa ryömiväinen nuorimmaiseni valitsisi tulevaisuudessa lempivärikseen jonkin toisen. Mutta toisaalta mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Siihen äidin on taivuttava, halusi eli ei!

Lapasia tylsistymiseen asti

Tein useammat samanlaiset lapaset Novitan ohjetta mukaillen. Käytin sekä novitan woolia että nallelankaa. Värit löytyivät kaapin perukoilta lukuunottamatta vadelman väristä woolia, jonka ostin varta vasten saadakseni vielä yhden erilaisen punaisen sävyn. 

Malli oli nopeasti valmistuva ja opin sen helposti ulkoa, mutten ehkä hetkeen tee samalla mallilla mitään. Käsitöissä täytyy olla vaihtelua ettei tylsisty!  

Tyttö- ja poikaväriset lapaset menivät sukulaislapsille, jotka ehdin kuvaamaan vasta pienen käytön jälkeen. Poika oli omiaan jo hieman kokeillut ja mm. sahanpurua oli ehtinyt tarttua mukaan. Käyttöönhän ne ovat tarkoitettu!  

Kolmet punasävyiset lapaset ovat menossa tutuntutuille kiitokseksi heidän tytöiltään pieneksi jääneistä vaatteista, jotka saivat meiltä uuden kodin. Omat tytöt tuntuvat kasvavan sekä niin nopeasti että toisinaan niin hitaasti. Vaatteiden suhteen tytöt kasvavat vauhdilla, sillä sekä pikkuisella ryömijällä että 2-vuotiaalla elohopealla vaatteet jäävät turhankin nopeasti pieneksi. Tämä lienee luultavasti tuttua lähestulkoon jokaiselle lapsiperheelle. Asian positiivisena kääntöpuolena on, että äiti voi kierrellä kirppareita ja surffailla netistä uusia vaatteita.